November update!

 For being true to my decision, i want to write one (late)update about November. After this I will do the update in the end of a month.

It hasn't been as rainy as I thought it would be here in the south during winter season. We did have couple of days constant rain, but otherwise it has been sunny/cloudy and long sleeve shirt + scarf warm during days. During evenings you needed a light jacket.

I had four days off from work when A and R were in Athens. I went to the sables where i work on Sundays 3 times, i also attended Rethimnos finnish-schools trip to Hania on one Saturday.

Otherwise it has been normal life for me. Going to the gym, working and seeing my friend Kelly.

That's all from November!

Love, Salla

Decision..finally!

Even tough I'm not a real/true writer, I've been having a writers block.

And when more weeks comes between my writings i feel even more pressured for not writing anything.

So I have made a decision.

I'm going to write two(2) posts in a month. One is me telling what I've been up to during that month and the other will be about my thoughts.

I actually did that in beginning of November without me noticing anything and it has already changed to December.

Finally I can breath!!

Homesickness, what and why?

I think that homesickness is a strong word.

At it's mildest you have just moved to your first own home/ to a new home and live not too far from your parent(s). But at it's worst you are as far away from home as it is physically possible and you miss your home.

Lets think about the meaning of some words first.

Homesickness.

In english the word includes two independent words; home and sickness. We will get to the home part later on, but why use the word sickness?

Homesickness means that you miss your home, so does that mean that when you miss somebody or something you are actually sick? No. Yes. I am not native english speaker so I can't really say why they have chosen to use that word, but I can still wonder right?

In finnish homesickness translates to koti-ikävä where koti is home and ikävä, well it translates to many things (check here if you are interested) but in this case we'll use longing, which in my opinion serves better for it's meaning.

In italy homesickness translates to nostalgia which is also a synonym in english to nostalgia, longing and yearning, so it makes sense to me.

Home.

People say that home is where your heart is. Some people might have many homes where they have left a piece of their heart.

I have many homes too; my childhood home on Laurilankatu, my fathers new home, my mothers new home, my mothers mothers home in Helsinki where we spend many summers with my sister, my host family's home in Italy... then there is also people like my mom, dad, sister, Noora (R.I.P.), my ex, my best friends... whoa...I can tell that it's been a long longing, and me only being 22 years old I know it's gonna grow even longer.

Mostly I thing homesickness being missing the good times, memories, places and people when/with who one truly felt happy in ones heart. Still first thing that usually comes ones mind when talking about home is a house that means a lot to you and you felt happiest, but it's hard to explain what and why a house is home; one just feels it in ones heart.

I'm writing now about this subject cause for the last 2 months that I have been living in Crete cause of my job as an au pair, I have felt homesickness like never before. I am not saying that this job, family and place sucks, not at all!

I like my job, it's challenging, but still gives me enough freedom; I like this family that I'm living in, they are very welcoming; and I like this place that we are living in, it has it's own peace and it's easy to the city of Rethymno where is people.

First time when I felt homesickness was when I went to Kuusamo with my best friend and her family when I was about 12. It just came once one evening when we went to sleep like a tsunami, I cried a little and after i was fine.

Then when I first moved to my own to Kauhajoki, 60 km from Seinäjoki, the first 2-3 months I felt homesickness every time I was in my apartment, but after that my heart settled in and the next 2 years i stayed there on/off.

Last year I didn't miss home at all, unless you count the few times i had a row with my friends and I started missing my friends in Finland whom I never have a row. I think because it was my first long time living abroad, so I didn't have time to think home and after awhile my heart had settled in.

They do say that it takes 2 months to make a home so I'm keeping my fingers cross that these tsunamis of homesickness have calmed down to casual waves. I believe me missing home more this year that last year is because living abroad isn't a new thing; mainly vise versa! I had already got to use to living in Italy where I could speak the language, had friends and I had my own life. Here I can't speak the language, I hardly know many people and even tough I have my hobbies I'm still forming my life here; and all this I already did in Italy, which is why I miss Italy as much I miss my home in Finland.

But still end of the day I wouldn't change a day in my life (fine maybe couple I could forget), cause who I am right now is cause of  all those good and bad days in my life; and I love me!

Loving and longing, Salla

Update

I hope you people don't mind if I just write in english, but most of my time here in Greece I feel like i'm speaking in finnish and it's weird.

Well basically my days go by like this: in the mornings i sleep/clean the house, A comes home from school, we check homework, (I cook), we eat, I take A to his hobbies, I go to the gym/I wonder around in the city/I meet my friend and in the evening we eat something and watch a movie. Saturdays we only have this Kulkuri-koulu = finnish school in the internet and Sundays A goes sailing and I go nearby stable to help out.

So basically there is nothing major things going out in my everyday life + lately if i have time to be on my computer i'm just watching some series and doing this:

This is coloring book for adults, i think some of you might have heard of it. It's suppose to be very relaxing and for me it works, one can really mirror ones feeling to the pictures with the colors. Couple of years I have been doing these japanese Nonograms which are kind of the same thing with the coloring except in nonograms there is only one correct answer where with these coloring books only ones imagination is limit.

I have also been sucked into a world of crime fiction:

These books are written by Robert Galbraith AKA J. K. Rowling. The main character is private detective Cormoran Strike and his assistant Robin. I'm not gonna reveal more of the books or the plots, but currently I'm reading the second book and for these books being almost 500 pages long plus I'm hooked therefore my time in my computer is lower than ever before.

Almost forgot, I did celebrate my birthday few weeks back! My dad send me a Fazers chocolate bar and finnish Luokkakokous movie and my mom that coloring book for adults i was talking before, from my host family I received flowers and we went eating out.

I've been thinking writing next with the subject of "home sickness" but i need to wait that feeling to catch me again (which is not pleasant), so until then!

Love Salla!

P.S. 37 days till we fly to Florida for a month! I'm so exited!!

The hardest and the best part of an au pair.

People who have never worked as an au pair might think that this is an easy job or a holiday where you get some pocket money just sitting around home, living in your dream city and watching couple hours after the families kid(s).

Well it's not as easy as it sounds i tell you that...

Nobody works as an au pair for the rest of their lives, (there is an age limit around 30..) it is just a phase in young peoples lives when they want to live abroad and earn some more or less easy money while finding what they want from their lives.

Let me tell you little bit about the whole process.

First you have to decide weather you choose to find the family all by yourself or you let an organisation choose one for you. With an organisation you have backup and an insurance if something unpleasant would happen, like you are in an accident or you just don't fit in the family. The downside is that you have to pay for them (ofc) for their services and you don't get to choose or meet this family before you are at their front door; the only thing you can do is make a CV of who you are as a person, what are your abilities and experiences, you can also say witch countries you prefer, what is your maximum limit of screaming kids, how many months can you be away from your friends/mom and weather you like it in peaceful countryside or in outgoing city.

Then there is option number two, witch is being fearless and independent (read: just poor) and finding the perfect family all by yourself from the internet. The good sides are that it's totally free to make a profile to a site (for example in Au pair world where i have found my current and previous families) and when you have found good candidates as your family you can speak with them as much as you want (like me with my fist family for 6 months and with second 1,5 years) and ask all the questions that pop in your mind. Downside is that you are all on your own if something bad happens that mentioned in the previous chapter.

When I decided that I want to work as an au pair I had already heard and read so many good reviews of "Au pair world" that I decided to create my own profile to the site and just try my luck, after all I still had 9 months of school left. In the first two months I had talked with many families from Ireland, England and Italy, witch were my choice of countries, but without luck of finding a good first time  family. Then after new year the greek-finnish family contacted me of a job offer, but after many long conversations they decided that it's better for all if I find another family first, gain some experience and join in their family next year.

Then I had good talk with a family from Sicily, but that blew up after some weeks... Finally end of January the italian family found me and we started talking first with e-mails then in Facebook and Skype. It was still spring time, but the sun was shining when the family finally said the long waited words: will you be our au pair? And then I could really start breathing again. More from my year in Italy you can read from this blog starting from here.

My tips for a persons who would like to be an au pair:

- Tell about yourself truthfully in your CV/presentation, but stick only with the basics (you still want that families have the energy to read your paper).

- Couple of nice photos of you ad your hobbies are never a bad thing.

- When you have found a family you want to get to know better ask ALWAYS a Skype meeting!! That's how you will meet them "in person" before you decide anything.

- Ask as many questions as possible and don't be afraid that yours will be stupid, but please check some things out in advance so you actually have some idea of the job and you can think something to ask from your family; such as do you have to be able to drive manual/stick or how many hours i'm working a day/ a week and what seems to be really important do I have one or two day offs a week.
-Always be yourself, but respect the rules and daily routines of your new family.
And the most important:
- REMEMBER TO WRITE THE CONTRACT AS SOON AS POSSIBLE!!

There are as many horror stories about being an au pair as there is success stories. It is unfortunate to hear of someones bad experience, but it could be that there wasn't enough information exchanged before and during of that persons staying or that the person wan't suitable for the family/the job, but who can ever tell why these things happen! Mine was excellent even tough it was cut short, but hey, no can do! I have stayed with in good terms with the family and I believe that we have a long friendship a head of us even tough it involves a lot of travelling.

The reason why I started to write this was to write about the hardest part of this job, but as I started I noticed that the hardest parts are also the best parts, because this isn't just a job among others, it is (for a while at least) away of life.

For example:
If I say; the hardest part is being a long time away from all that is familiar like friends, family and the language, but actually the best part in that is to become more independent and learn new skills and languages.
If I say; the hardest part is trying to be yourself in a new family/job, but actually the best part is finding new sites of yourself with the new family/job.

To all who have been/are/will be working as an au pair.
Love, Salla.

All that Glitters

Hello!

A:n koulu alkoi viimeinkin viime perjantaina joten pikkuhiljaa arkirytmi A:n koulun ja harrastusten sekä omieni työtehtävien (siivoaminen ja A:n kuskaaminen) ja harrastusteni kanssa alkaa hahmottua! Jeij!!

Torstaina mentiin pienelle päiväretkelle porukalla johon kuuluivat minä, A, J(isä) ja neljä perheen ystävää. Ensin ajettiin Kissamokseen josta otettiin laiva ja kierrettiin niemi, käytiin vierailulla Gramvousan linnassa; tai sen raunioissa, ja Balos lagoonissa uimassa sen kirkkaan sinisissä vesissä.

Viikonloppu on muuten menny normaalisti puuhaillen ja kaupungissa vieraillen.

Ylhäällä/Up: Linna/The Castle

Alhaalla/Down: Laguuni/The Lagoon

****

Hello!

As school finally started on last friday so little by little normal life with As school and hobbies and also my tasks (cleaning and driving A around) and my hobbies is getting figured out! Wohoo!!

Thursday we went a little day trip with a group that involves me, A, J(dad) and four friends of the family. First we drove to Kissamos where we took a big boat for turists and made trip to the other side of the cape of Crete, we visited castle of Gramvousa well it's ruins, and swimming in the clear blue waters of Balos lagoon.

Otherwise the weekend went really good while doing normal stuff and visiting Rethymno.

Love Salla!

Alku - The start

Moi..

Taas täällä kiemurtelen, kun kirjoittamisessa on ollu taukoa kolme viikkoa.

Eli 16. elokuuta

lensin Italiasta Suomeen viimeisen kerran (saako itkeä ääneen?) ja vietin kaksi ihanaa (sekä yllättävän lämmintä viikkoa) kotona, tapasin paaaljon ystäviä, saunoin, ratsastinkin ja nautin suomessa olosta.

31. elokuuta

heräsin aamulla jo kuudelta saadakseni viimeisetkin tavarat pakattua, aamupalan syötyä ja käytyä suihkussa ennen kuin hyppäsin kahdeksalta lähtevään junaan Seinäjoelta. puoli yksitoista olin jo Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja yhdeltä pääsin lentämään kohti Ateenaa.

Ateenasta otin lennon Heraklioniin josta R (perheen äiti) haki minut.

Tällä viikolla oon ollu aika lailla kotona ja totutellut uuden perheen rytmiin (vaikka tällä hetkellä se on lomarytmi ja A:n(lapsi) arki alkaa vasta ensiviikon perjantaina), pari kertaa olen käynyt ulkona syömässä illalla, eilen oltiin lounastamassa rannalla sekä uimassa meressä, sekä torstaina kävin kokeilemassa edellisen au pairin suosittelemaa kuntosalia jonne sitten myös päädyin liittymään ainakin seuraavaksi kuukaudeksi.

Talo ja asuinalue ovat mahtavia, viihdyn täällä varmasti, sekä tietnkin perheen kanssa joka on todella mukava ja lämmin. Hieman auttaa asiaa kun saa puhua suomea sekä englantia, mutta aion jossakin vaiheessa aloittaa kreikan alkeiskurssin niin pääsee mukaan kulttuuriin oikein kunnolla!

****

Matkalla Helsinkiin

On my way to Helsinki

Ateenassa

In Athens

Rethimnonin vanha kaupunki

The old city of Rethymno

Hello..

I'm squirming on my chair, 'cause it has been 3 weeks sense i last wrote something, sorry!

So 16th of August

i flew from Italy to Finland for the last time (can i cry out loud?) and I spent 2 wonderful weeks (and surprisingly warm) at home, I met huge punch of friends, I went to sauna, I even rode on a horseback and just enjoyed being home.

31st of August

I woke up at six am (way too early) to make sure I have everything with me, I can eat a good breakfast and take a long shower before I took eight am train to Helsinki-Vantaa airport from Seinäjoki. At half past ten I reached my destination and at one pm my flight to Athens took of!

From Athens i took a flight to Heraklion where R (mom of the family) picked me up.

This week I have been a lot at home and just studied how this family runs (even tough A(the kid) is on vacation and his school starts next weeks Friday), couple of time I have been eating out, yesterday we were eating lunch at a near by beach and of course swimming in the ocean! On Thursday I was trying out this gym that the last au pair was recommending and in the end I decided to join for the next month, monday I will get my personal gym program! So exited!!

The house and the neighborhood are awesome, I know I will like it in here, and of course my family is super nice and warm. It helps a bit that here I can speak finnish and english, but I will try to find a course of a teacher so I could start learning also greek, so that I can really get in to the culture! 

That's all for now, Love Salla!

Alpe d'Huez and Italian family

Hockey trip to the Alps of France 1.-9.8.2015

Jääkiekon täyteinen reissu Ranskan alpeille 1.-9.8.2015

On friday i walked up and down the mountains about 3 hours alone! 

Perjantaina menin yksikseni noin kolmeksi tunniksi

kävelemään vuoria ylös ja alas!

So I changed voluntary work for au pairing for a week. In the mornings we slept long, after lunch we went out to take some sun or for a walk ja in the evenings we dined and couple nights had a (more or less crazy)party...

Vaihdoin siis vapaaehtoistyön au paireiluun viikoksi. Aamuisin nukuttiin myöhään, lounaan jälkeen mentiin ottamaa aurinkoa tai kävelylle ja illalla pelien jälkeen illallistettiin ja muutama ilta juhlittiinkin(enemmän tai vähemmän railakasti)...

Now I have only few days of Italy left and I need to enjoy every moment of this country and my friends in here, and on Sunday I'm flying back to Finland(only for few weeks) and on Sunday evening I'm meeting my dear friends over a coffee, what I'm super exited!!
Nyt on siis vielä muutama päivä aikaa nauttia Italiasta ja ystävistä täällä ja sunnuntaina onkin suunta kohti kotosuomea(vain pariksi viikkoa) ja sunnuntai-illaksi oon jo sopinu kahvikupposen äärellä rupattelua, josta olen niin innoissani!!

I try to write short post on Friday or Saturday to tell what I have been doing for the last days and how I'm feeling...I think I'm gonna cry!!
Yritän kirjoittaa lyhyen postauksen perjantaina tai lauantaina kertoakseni mitä oon puuhannu viimeset päivät ja mitkä on fiilikset lähdöstä...varppina itken!!

Love, Salla!

A small change..

Because I have so many friends that don't sadly speak or read finnish, I have decided to write this blog also in english!

This means that first I will write my toughts in Finnish just because it is still my mothertong and thinking is easier that way, and then in english so my foreigner friends can also read my oh so funny stories. But yes, i sound so much funnier in finnish, muhaha!

Eli sama suomeksi!

Koska mulla on niin monia ystäviä jostka eivät valitettavasti puhu tai lue suomea, olen päättänyt kirjoittaa tätä blogia myös englanniksi!

Tämä tarkoittaa että ensin kirjoitan ajatukseni suomeksi vain koska se on vieläkin äidinkieleni ja ajattelu tuntuu helpommalta, ja sitten englanniksi jotta ulkomaalaiset ystäväni voivat myös lueskella oi niin hauskoja tarinoitani. Mutta kyllä, kuulostan niin paljon hauskemmalta suomeksi, muhaha!

That's basically the idea except languages are other way round..!  

Eläintieteitä ja sosiaalisia kanssakäymisiä

Otsikkoon viittaavat asiat hipovat toisiaan väljästi, mutta ovat nyt ainakin hetkellisesti pinnalla elämässäni.

Aloitan perheestä.

Jos saisi verrata perhekulttuuriin täällä italiassa, meidän perhe ei ole koskaan ollut valtavan läheinen; ainakaan viime vuosina, kun me lapset (minä ja pikkusiskoni) olemme aikuistuneet, on poikakaveria ja lähdetään opiskelemaan, mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää. Jutellaan kaikesta kun tavataan ja tehdään juttuja yhdessä perheenä tai vain kaksisteen, mutta meillä on meidän omalla tavalla rakastava ja lämmin suomalainen perhe.

Kuten kansallisuuteen kuuluu emme ripottele "hempeily" sanoja joka lauseeseen vaan kerromme välittävämme toisistamme teoilla ja tarkoitamme ihan jokaista sanaa, ei niinkään itse sanoilla lauseessa ole yhtä suurta merkitystä.

Se, että olen asunut nyt melkein vuoden ulkomailla, paria lomaa lukuunottamatta, on parantanut itseni ja muun perheeni suhdetta. Voisi kuvitella, että kun ei näe toista livenä seisomassa olohuoneessa melkein joka päivä, vaan täytyy turvautua viestittelyyn WhatsApp:n kautta, soittamiseen puhelimella tai Skypellä, tekisivät suhteesta vaikeamman ja puhuminen kuten ennen olisi kömpelöä...

Onneksi voin sanoa kuvitelmien olevan täyttä huuhaata! 

Rakastan mun perhettä!

Kuvassa siskoni, minä ja äitini, isäni puuttuu

****

Olen alkanut nyt etsimään tietoa ja lukemaan opinnoista eläintieteilijänä. Eläintieteitä voi opiskella Suomessa vain Oulun yliopistossa (josta voi lähteä vaihtoon!). Vaikka olen kenttäihmisiä eikä keskittymiskykyni riitä täysin koulun penkille ja koulutus olisi ylipostistossa, niin koulutukseen kuuluu myös paljon kenttätyöskentelyä.

Muutenkin vaikka löytäisinkin seuraavan puolenvuoden aikana jonkun kiinnostavamman alan, niin Oulu kaupunkina on hyvin kiehtova ja mahdollisuuksia työllistymiselle on paljon! Hyvä on, rakas ystäväni asuu Oulussa miehensä kanssa ja se voi vaikuttaa mielipiteeseeni jonkin verran... ;)

Tällästä tällä kertaa!

Rakastakaa lähimmäisiänne!

Love, Salla! 

Ciao bella! Mitä??

Niin että hei hei... Suomeksi käännettynähän otsikkohan tarkoittaa "hei kaunis".

Ja täällä sitä viljellään joka vuorokauden aikaan ihan jokaiselle!

Siis ihan oikeasti oli kello sitte mitä tahansa..

Yllä oleva kuva on otettu tänä aamuna kello 9 kun iäkäs palosammuttimien tarkastaja oli herättänyt minut oveen koputuksellaan. Lähtiessään sanoi pariinkin otteeseen "ciao bella", siinä hetkessä oli todella hehkeä olo....

Itsekin olen sitä oppinut käyttämään myös jonkin verran, mutta vain lapsille jotka tunnen ja hoitokodin asukkaille.

Itse saan kuulla tätä lausetta melkein joka aamu hoitokodin siivoojilta, mihinkä alan jo tottua, vaikka joka kerta tunnen oloni hieman vaivautuneeksi. Tiedä sitten onko se se suomalaisuus vai mikä, joka saa oloni vaivautuneeksi joka kerta kun tervehditään "italialaisittain"...

Tiedostan, että olen kaunis nuori nainen (No haloo, niin on kaikki muutkin tytöt ja naiset tässä maailmassa!!), mutta en vain nauti siitä paljon, kun sanotaan koko ajan kivoja asioita päin naamaa mun ulkonäöstä.

Nyt kun sen sanoo näin ääneen, kuulostan ihan kajahtaneelta ?

En siis missään nimessä koe sitä ongelmana, jos joku haluaa sanoa mulle jotakin kivaa minun ulkonäöstäni ja otan kaiken kiitollisena ja hiukan vaivaantuneena vastaan.

Italiassa ollessa olen vain huomannut, että toisten ulkonäön ja saavutusten kehuminen ja pinnalle tuonti kuuluu itse kulttuuriin ja kieleen, kun taas suomessa kehujen ripotteleminen normaaliin lauseisiin tuntuu jokseenkin töksähtelevältä. Tästä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin (ehkä joku on sen jo tehnyt puolestani?), mutta sää täällä on vieläkin helteen puolella (yölläkin) ja tietokoneeni huutaa jo nyt hallelujaa, joten yritän tiivistää ajatukseni muutamaan kätevään ja pitkään lauseeseen.

Suomen kieli on kuulemma yksi vaikeimpia kieliä oppia ja sillä onkin hyvin rikas sanavarasto; muun muassa synonyymejä sanalle tyhmä on ainakin 10 kun taas italiassa niitä löytyy 3 sanakirja.org:n mukaan, mutta suomenkielen kulttuuri on hyvin käytännöllinen. Tietenkin juttelemme ja juoruamme kuten kuka tahansa muunmaalainenkin, mutta vaikka itse koen olevani kova puhumaan, niin koen myös hiljaisuuden kaveriporukassa mukavaksi hetkeksi. Toisin sanottuna puhun silloin kun itsellä on jotakin sanottavaa, en puhu vain puhumisen vuoksi tai hiljaisuuden täyttämiseksi.

Italialaisilla asia tuntuu olevan toisin. En koe asiaa huonona ja täällä ihmisiä onkin hauska katsella ja kuunnella, kun kädet heiluvat minne sattuu, kroppa vääntyy jos jonkinlaiseen asentoon ja desibelit nousevat kattoon kun kaikki yrittävät puhua saman aikaisesti! Joskus kuitenkin aivoni kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa ihmisten keskellä ilman, että täytyy olla kuulolla tai keskustella kanssaihmisten kanssa. Mutta maassa maan tavalla!

Italian kieli alkaa kuitenkin jo taipua aika hyvin suussa ja tätä reissua on jäljellä enää 26 päivää, että täytyy ottaa kaikki ilot ja surut irti ennen kuin on liian myöhäistä!

Nyt kuitenkin Ciao belle e belli!

Caldo...troppo caldo!

Kuten otsikko italiaksi viittaakin, täällä on kuuma!

Taitaa olla toista viikkoa menossa pian tämä jumalaton lämpöaalto kera kosteuden joka on vallannut meidän laaksomme.

Ja jos italialaiset valittavat liiallisesta kuumuudesta, voivat he vain kuvitella minkälaista se on pohjolan asukkaalle.

Kyllähän meillä Suomessa niitä lämpöaaltoja myös tulee, tiedätte varmasti, mutta siellä kokonaisuudessaan nämä tuskastuttavat melkein +30 astetta hipovat lämpötilat vaihtuvat viileämpiin tuuliin parin viikon kuluessa, jos olemme niin onnekkaita, että kuumuuta riittää sinne asti, sekä se, että yöllä saamme hyvät yöunet ilman viilenemisen ansiosta, vaikka se aurinko ei kauaksi katoakkaan.

Täällä sen sijaan (huomatkaa vielä, että kirjoitan kuumuudesta pohjois italiasta käsin) lämpöä on päivän mittaan kertynyt mittariin yli +30 astetta, joskus reippaastikkin ja yöllä lämpöä reippaasti yli parinkymmenen ja vaikka se aurinko näillä pituuspiireillä vajoaakin kauaksi, joten kun soppaan lisätään vielä korkeampi ilmankosteus kuin pohjolassa saadaan aikaiseksi punaisena puuskuttava ja hikoileva suomalainen nainen.

Kylmä suihku neljä ketaa päivässä ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä idealta kuin täällä eikä sieltä haluaisi lähteä pois.

Hyvä puoli tässä on se, että ei ole koskaan tarvinnut käydä vain pari kertaa päivässä kusella vaikka juo 2 litraa vettä päivässä + ruoka...

Olisi pääkopan perukoilla muutama muukin asia josta haluaisin jakaa mahtavan mielipiteeni, mutta tällä hetkellä aivot on sulaa vahaa kallon sisällä eikä niistä ole paljoakaan hyötyä asioiden avaamisessa, joten palaan asiaan kun on aivojen hyötykäyttö on taas mahdollista.

Siihen asti, Ciao!

Nro 30!

Tänään on jäljellä about 55 päivää mun kotiintuloon ja siihen +4d kun lennän Kreetalle.

On se aika vaan menny nopiaa!

Mutta odotan suurella innolla seikkailuja Kreetalla joita tulee ehkä vähän enemmän tai ainakin omatoimisemmin harrastettua kun kuulemma saa autoa käyttöön.

On mulla ikävä kotiinki...

Mutta on täällä lämmössä mukavakin olla, että ei valittamista kun "saa" tai pikemminkin joutuu leikkimään vesisotaa kesken työpäivän.

Jännittää toisinaan aivan sairaasti!

Mutta tiedän kaiken tai ainakin suurimman osan menevän hyvin mun vuoden aikana siellä.

****

Sain inspiraation ja Kreetalla ollessani olen suunnitellut aloittavani crossfit treenaamisen. Ei nyt mitenkään kilpailumielessä, mutta taitaa se olla joku ykkösjuttu kuntoilu-maailmassa ja Rethymnonissa nyt sattuu olemaan hyvä sali ja hyvä porukka eikä kokeilusta ainakaan ole mitään haittaa! Pitää nyt vaan varoa polven kanssa, mutta lajia mainostetaan kaiken ikäisille ja kokoisille joten en usko polvivamman olevan haitaksi treenissä.

Olen jo nyt jonkin aikaa pohdiskellut alottavani salitreenit, mutta aina tuntuu olevan jokin ongelma ajan tai rahan kanssa, joten vuosi samassa paikassa tuntuu olevan hyvä aika aloittaa treenaaminen. En minä mihinkään fitnes kuntoon halua vaan parantaa koko vartalon lihaskuntoa, jotta minusta tulisi parempi ratsastaja! 

****

Ah, juhlat!

Ulivedon juhlat oli järjestetty paikan vuosipäivän kunniaksi vaikka vuotta en tiedäkkään. Juhlat olivat kaksipäiväiset, siellä oli hyvää ruokaa tarjolla, varjoesitys lapsille, musiikkia sekä arvontaa (itse en voittanut mitään...) paljon oli väkeä paikalla vauvasta vaariin ja kaikilla tuntui olven todella hauskaa! Kuvia en sieltä ottanut, kun nautin vaan helposta työnteosta..!

****

Pitääpä tästä lähteä italian läksyjen pariin välipalan merkeissä!

Love, Salla!

Pännii mutta YOLO!

Matkustaminen alkaa pänniä.

Ei se maailmalla olo ja kiertäminen vaan bussilla, junalla ja lentokoneella liikkumiset ja kaiken maailman rasittavat ongelmat jotka saavat pään räjähtämään.

Ihanaa on nähdä uusia ja vanhojakin maisemia sekä tavata paljon ihmisiä ja oppia kieliä, mutta joskus sitä vain on niin väsynyt ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen että pännii ja lujaa.

Oli tarkoitus palata italian lämpöön jo 3. päivä, mutta sitten koin itseni niin väsyneeksi ja tulevaisuudessakaan ei ole tiedossa kovin paljoa tahi pitkiä suomireissuja joten päätin pidentää lomaani kylmässä suomessa viikolla ja palasin vasta eilen 12. päivä. Lento meni hyvin, mutta lippujen kanssa oli ongelmia vaihtomaksun takia, mutta Ryanairin neuvontapalveluchatissa tapaamani Marcuksen kanssa sain selvitettyä lippuongelmani 5 minuuttia ennen junaan hyppäämistä keskiviikkoaamuna. Jeij!

Keskiviikkona siis hyppäsin junaan ja suuntasin Tampereen kautta Jämsään eli 2h junamatka + 1h odottelu 15€, ei paha! Jämsästä äitini sulhanen haki minut autolla ja mentiin hänen mökilleen pariksi päivää rentoutumaan kolmistaan + Hipi koira. Vaikka sää ei ihan suosinutkaan niin saunominen ja järveen pulahtaminen olivat rentouttava kokemus ja aluillaan ollut nuhakin jäi järven perukoille.

Seinäjoella ollessani näin siis paljon kavereita ja hömppäiltiinkin yhdessä ja ties mitä muuta. Kävimme myös yö ajelulla ystäväni kanssa ja alkukesästä klo 2 yöllä näyttää tältä...Gotta love Suomi!!

Vietimme myös pikkusiskoni valmistujais juhlia 30.5. Hän valmistui automekaanikoksi..tai..en nyt kyllä ole ihan varma nimikkeestä, mutta autojen asentamista ja korjaamista se siellä opskeli!

Nautimme myös iltaa sukulaisten ja ystävien kesken juhlien jälkeen. Tässä valkoviiniä kera jäisten vadelmien, suosittelen kokeilemaan!

Tälläkertaa ei sen enempää, pieni päivitys ennen töihin palaamista.

Mistä tulikn mieleeni, että Ulivetossa alkaa tänään kaksipäiväiset juhlat paikan "syntymäpäivän" kunniaksi, siitä sitten päivitystä viikonlopun jälkeen!

Here we go again!

Taas on se hetki mun elämästä kun matkustan jonnekkin.

Tällä kertaa menen käymään kotona lomailemassa! Pientä mustilistaa oon jo väsännyt että mitä kaikkea pitää muistaa hommata ja tehdä suomessa, kaverilista on jo ainakin kilometrin pituinen, mutta se ei haittaa!

Tänään maanantaina menen illalliselle D:n ja J:n sekä lapsien luokse, tiistai aamuna pääsen J:n kyydissä Torinoon juna-asemalle ja junalla sitten Milanon Central asemalle, sieltä sitten kävelen tien yli hostellille, kirjaudun sisään ja lähden lounaalle sekä shoppailureissulle!

Keskiviikko aamulla klo 4 lähden käppäilemään busseille, tunnin bussimatka Bergamoon ja lento lähteekin klo 6.40 kohti Tamperetta jossa perillä klo 10.50 odottaa oma äitini! Ihanaa!

Yli viikko sitten oli menossa jääkiekon mm-kisat ja tietenkin kuuntelin Suomen pelit radio Novalta kannustaen kovasti! Voitettu ei edes lähellekkään eräiden tiettyjen nimeltämainitsemattomien tuomareiden vuoksi sekä Tsekki pelasi pelinsä todelle hyvin.

Hieman tunnelmia:

Vähän suihkutunnelmia, ei tarvitse varmaan sanoa

kuinka kaipaan suomen suihkuja?

 Löysin torilta muovikukkia ja sain aivan mahtavan idean hiuskoristeeksi...

Tuli ne Eurobiisut sittenkin katsottua vaikka ensin vähän uhkailin jättäväni väliin tänä vuonna. Oli se Ruottin Måns nyt sitten niin ihana! Grrr!

Informaatiota Kreikka vuodesta!

16.8.15 lennän suomeen ja 20.8.15 sitten Kreikkaan. Apuva!

Love Salla!