La mangia cammina

Hmm.. niin siis perjantai ei ollut mulle helppo päivä kun keskipäivän tienoilla sain kuulla, että rakas ja pitkäaikainen ystävämme Noora-koira on lähtenyt tästä maailmasta. Loppupäivä menikin sitten itkiessä..

Lauantaina aamulla lähdimme perheen voimin tallille ja lapset pääsivät ratsastamaan ja Sharon-ratsastuksenopettaja (britti alkuperältään) pyysi, että auttaisin häntä varustuksessa ja talutuksessa. Tunnin jälkeen Sharon kysyi haluaisinko ratsastaa ja tietenkin suostuin! Hevonen oli 21 vuotias entinen kisaratsu ja selästä päin huomasi, että hevosella on kykyjä, mutta ilmaaseksi mitään ei saa! Oli mukavan terapeuttista päästä hevosmaailmaan ja helpotti sydäntä puristavaa surua hieman, joten olen hyvin kiitollinen, että perhe ja Sharon antoi minun ratsastaa!

Sunnuntaina aamusta (vaikka lihakset huusi hoosiannaa) lähdimme isolla porukalla (perhettä ja ystäviä) järjestetylle "ruokakävelylle" vuorille. Kokonaisuudessaan nousimme n. 2km korkeuteen pysähtyen matkalla pisteille syömään kaikenlaisia herkkuja! Nautin kävelystä suuresti vaikka takaisin tulo alamäkeen ei ollut kovinkaan helppoa, kun olisi vain halunnut kieriä alas asti!

Vielä vähän!

Ranskan tietämillä

Tänään maanantaina (lunedi) lapsilla alkoi koulu ja yhdessä perheenä veimme lapset kouluun. Vanhemmat lähti töihin ja itse palasin kotiin aamiaiselle ja vähän siivoilemaan ja tietenkin kirjoittamaan blogia! Klo 12.30 A pääsee koulusta ja haen hänet lounaalle ja neljän pintaan J tulee kotiin ja suuntaamme kohti Pineroloa, jossa on oman kielikouluni ensimmäinen tapaaminen, jänskää!

Love, Salla!

P.s. on hieman koti-ikävä <3