Tänään vietän ansaittua vapaapäivää.
Kuitenkin lounaalla AL (joka johtaa tätä paikkaa) kysy multa haluaisinko osallistua tämmöiseen juttuun lapsille ja siinä tarvittaisiin mun suomenkielen "taitoa" (jos sitä siksi voi kutsua)
Vastasin tietenkin kyllä, koska tänään ei olisi ollut muuten luvassa mitään mielenkiintoista, tai siis niin luulin.
Ensin olin hiukan ulalla, että mikä tän homman nimi nyt onkaan, mutta onneksi siellä oli yksi tyttö joka puhui hiukan englantia ja täydensi puuttuvat palaset.
Sain kirjekuoreni käteen ja odottelin. Lapset saapuivat ja jutun juoni selitettiin heille paremmin.
Heidän piti siis ratkaista joukko tehtäviä seitsemän hengen joukkueissa joita oli neljä kpl. Vihjeet seuraavan lapun löytämiseksi ja sitä kautta viimeiselle rastille, oli kirjoitettu tai esitetty erilaisilla tavoilla kommunikoida, kuten morsetuksella, elekielellä ja kuva vastaa kirjainta - tyyppisillä. Oma tehtäväni oli jokaiselle joukkueelle esittää muutama kysymys suomeksi. Ymmärsin kyllä italiaa, mutta puhuin vain suomea!
Oli yllättävän hauskaa ja vaikeaa ymmärtää italiaa ja vastata suomeksi, mutta hienointa oli nähdä ilmeet lasten kasvoilla kun yrittivät ymmärtää kaikki selitykseni. Minun piti selvittää mikä ryhmä he ovat jotta voin antaa oikean lapun ja tämä selvitin kysymällä väriä ja numeroa. Helppoahan se olisi ollut vain lukea lapusta, mutta koska ideana oli kielet ja ymmärtäminen, niin halusin heidän kertovan itse väri ja numero vastaamalla mun esittämiin "helppoihin" kysymyksiin, mutta vaikeutin hieman asiaa pölpöttämällä kaiken mikä päähän tulee tähän malliin: "Noniin, eli teillä on tässä lappu. Lapussa oli jokin väri minkä nimeä en tiedä ja kirjain jota en muista. Kertokaahan minkä värinen ryhmä te olette ja mikä kirjain on teidän omanne."
Toki tuo kaikki meni heiltä ohi kuin tuuli olisi humissut korvissa, joten aloin käyttää elekieltä osoittamalla punaista mekkoani ja valkoista paitaani ja sitten kysymällä "mikä väri?" Muutaman toiston jälkeen yskä ymmärrettiin ja ryhmä pääsi jatkamaan!
Kun kaikki olivat suorittaneet tehtävät loppuun, kokoonnuimme rinkiin ja ohjaaja, joka järjesti tämän puhui hieman erilaisita tavoista kommunikoida italiankielen lisäksi. Jotakin hän myös puhui minusta ja suomenkielestä, mutta oli selin minuun ja puhui yllättävän nopeasti niin meni aika lailla ohi korvien, mutta ymmärsin sen, että maailmassa on monia kieliä ja mm. suomi on yksi niistä ja vaikka puhumme eri kieltä, niin ymmärtäminen ei ole loppujen lopuksi niin kamalan vaikeaa kun vaan jaksaa yrittää. Sen ainakin itse olen saanut ymmärtää täälä italiassa kieltä opiskellessa nollasta alkaen!
****
Pieni aiheen vaihdos.
Juttelin tänään aamulla Kreikan perheessä asuvan au pairin J:n kanssa Skypessä ja pieni stressin poikanen joka yllätti minut tästä muutama päivä sitten hävisi kun sai kaiken laista informaatiota. En nyt tähän ala kertomaan kaikkea, mutta suurimmat huolenaiheet olivat: ötökät sisätiloissa (ei pahemmin!), harrastustoiminta (mahdollisuuksia) ja ihmisiin tutustuminen (J mainostaa mua sen kavereille ja Rethymnosta löytyy keski-ikäisten naisten suomi klubi!). Pahin negatiivinenki asia mitä hän sanoi oli se kuinka pässin pää A(skidi) voi toisinaan olla, mutta sittenhän meitä on kaksi marjaa samassa talossa ja kun mulle annetaan auktoriteetti asema niin sanani on laki! Älkää toki huoliko, en ole päätön natsi vaan maalaisjärjellä mennään ja säännöt on sääntöjä meiningillä.
Että semmoista vapaa päivää vietän..
Ainiin! Ihan unohdin, jotta ostin ekan ja ihka oman "oikean" taulun. Tekijä on yksi tärkeimmistä ystävistäni ja erittäin lahjakas nuori taiteilija. Kuvaa saa sitten kun menen suomeen käymään eli toukokuun lopulla.
Love Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti