La primavera è qua!

Ihanan raikasta!

Kävin "aamusta" juoksemassa/hölkkäämässä, kun viimein sateet lakkas!

Ilma täällä on aivan erilaista kuin missään muualla, ja onhan sitä tultua käytyä haistelemassa muutaman muunkin maan ja mantereen tuulia.

Sitä on vaikea kuvailla, mutta nyt täälä alkaa aurinko lämmittämään (ainakin suomalaisen mittapuulla kuumana) ja pilvet pikkuhiljaa väistymään, joten ilmassa tuoksuu kevät ja maaseutu jota rakastan yli kaiken!

Ensviikolla pitäis paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja asteita +22! Ainakin Forecan mukaan..

Mutta jos niin käy niin olen hyvin onnellinen!!

Suomessa tulen luultavimmin piipahtamaan toukokuun lopulla kun sisko valmistuu 30.5., mutta lennot ostan myöhemmin. Oon kyllä hieman innoissani kun pääsee kattoo kavereita ja perhettä ja kotikontuja!

Pakko kyllä myöntää, että nyt kun työskentelen vapaaehtoisena ja asun yksin, niin oon hieman yksinäisempi ja koti-ikävä vaivaa enemmän. Toki työskentelen 7h päivässä, ruokailen yhdessä kaikkien kanssa ja saan osallistua kaikkiin aktiviteetteihin mihin vain haluan, mutta omassa huoneessani olen sitten loppupäivän. Pyrin menemään ulos niin paljon kuin mahdollista, yksin ja yhdessä kavereitten kanssa, mutta pari viime viikkoa on melki kokonaan satanu joten ulos menemisen kanssa on kiinnostus kiikarit ollu hukassa. Mutta eiköhän tää tästä nyt kun saaraan taas auringonpaistetta tänne vuorenrinteille!

Eilen olin lounaalla saksalaisen tytön J:n kanssa hänen luonaan ja hän sitten ehdottikin notta tulisin kokeilemaan kuorossa olemista, jossa hän ja toinen saksalainen poika N laulavat. Olen ehdotuksesta tosi innoissani, sillä olen aina halunnut kokeilla laulaa kuorossa vaikka minua ei kovin mahtavalla lauluäänellä ole siunattu, mutta joten kuten osaan ääntä päästellä muiden mukana.

Polvi alkaa olla parempi, ainoastaan ei pysty istumaan polvillaan tai olemaan kyykyssä, äkkinäiset kiertoliikkeet joko vihlasee tai naksauttaa mukavasti polvea sekä juoksun uudelleen aloittaminen sujuu hitaasti kun polvi on hieman "heikko".

Huomenna on PERJANTAI ja meen töiden jälkeen hakemaan likkoja koulusta, pidän niille englannin tuntia ja illalla on illallinen yhdessä perheen kanssa, kivaa!

Love Salla!

Sataa sataa ropisee..

Sataa.. joten hyvä syy olla sisällä, siivoilla, kuunnella musiikkia, katsoa leffoja (nyt menossa Harry Potterit) ja kirjoittaa päivitystä tänne!

Eli oltiin Helmikuun alussa vaeltamassa Conca del Pra:lle.

Huipulle on valittavissa kolme reittiä: helppo jonka voi kulkea vaikka autolla, keskivaikea joka on kinttupolku, mutta selkeästi mutkitteleva reitti, ja vaikea (varsinkin talvella) joka kulkee päättömästi vuoren rinteellä eikä polkua näy kuin harvoin.

Ja me valitsimme vaikean yllätys yllätys!

Mutta hauskaa oli!!

Perillä!

Pralilla siis oltiin seittemän viikkoa sitten ja hauskaa oli niin kauan kunnes vedin mukkelismakkelis oman akselini ympäri (toki ei ollu eka kerta) ja tällä kertaa ei lähtenykkää sukset jalasta ja polvi otti hittiä. Tän näköösenä tulin sit melki koko matkan alas mäkeä...

Pari päivää ennen kuin lähin suomeen, niin Lusernaan tuli talavi ja hienoa oli!

Totta kai mun piti mennä klinkkaamaan polveni kanssa sinne loskaan jotta saa edes jotakin todistusaineistoa talvesta täällä..

Vipana lauantaina Lusernan keksustassa olikarnevaalit johon lapset ja aikuisetkin pukeutuivat, vastasi hieman Vappua suomessa sottaamisen, pallojen ja herkkujen osalta.

Ja sitten tärkein viimeaikaisin tapahtuma: muutin pois D:n ja J:n luota Ulivetoon työskentelemään vapaaehtosena kuten jo mainitsin joku aika sitten.

Niin ja täällä on kevät!

Kreikasta ei vielä mitään uutta ja toinenkin reissu suomeen olis mietintämyssyn alla, mutta pitää vähän isseen kanssa keskustella notta mistä rahat. Sinne olis kiva siis mennä toukokuun lopulla siskon valmistujaisiin <3

Mutta siinä kaikki tällä kertaa!

Love Salla!

Hmm...

Kynsilakka kuivuu hitaasti. Yhtä hitaasti kyllä kulkee mun aivotkin kun saan bloggerin auki..

En ymmärrä mikä siinä voi olla, kun en pääse koneen ääreen mun päässä on mahtavia ajatuksia, mutta kun näen valkoisen alueen koneen ruudulla johon voisin kirjoottaa niin tyhjää!

Mutta aion nyt vähän kokeillä josko saisin muutettua tiettyjä elämäntapoja toistamalla niitä pakolla kuukauden tai kaksi. Saa nähä...

Oon nyt rupsahtanu pahasti, syön miten sattuu ja mitä sattuu enkä liiku kuin ennen. Ja kaikki tämä mun tyhmän polven takia, huoh. Toki onnettomuudesta on kuitenkin vain 7vko ja kun sieltä nyt jokin side on hieman repeytynyt en vielä ala vetämään ns. "himotreeniä", mutta jonkn verran oon käyttänyt tätä hyväkseni ja ollut urheilematta aika lailla laisinkaan mitä nyt muutamaa pyöräilyretkeä unohtamatta.

Sitte tietenki sää on joko liian huono tai liian kuuma tai sataa..hyvä syy on myös ruokailuajat. Ei jaksa mennä ennen ruokaa koska jos vahingossa myöhästyy ja ruokailun jälkeen onkin liian täynnä ja tulee "ruokaväsy" ja sitten jämähdänkin koneen ääreen. (Vieläkään kirjoittamatta blogiin!!)

Ja ohan näitä mistä oon tosi hyvä luistamaan. Otan työskentelyn ja muut ihmiset tosi vakavasti, mutta omaan elämääni vaikuttavat pienet asiat, kuten naamanpesu illalla ja aamulla saattaa joskus jäärä välistä "väsymyksen" vuoksi vaikka toimenpiteeseen ei kulu aikaa kuin vaivaiset 5 minuuttia rasvoineen päivineen.

Mutta tunnustettuani oman ongelmani tällei puolijulkisesti, nostan mahdollisuuksiani muuttaa omaa elämääni itseni vuoksi ja olen päättänyt onnistua, koska mulla on mahdollisuus viettää kesä Italiassa (mahdollisesti rahattomana, mutta silti täällä), joten musta tuntuu että mun täytyy antaa universumille takaisin tekemällä tämän täysillä!

Ugh olen puhunut!

Kiitos.