A small change..

Because I have so many friends that don't sadly speak or read finnish, I have decided to write this blog also in english!

This means that first I will write my toughts in Finnish just because it is still my mothertong and thinking is easier that way, and then in english so my foreigner friends can also read my oh so funny stories. But yes, i sound so much funnier in finnish, muhaha!

Eli sama suomeksi!

Koska mulla on niin monia ystäviä jostka eivät valitettavasti puhu tai lue suomea, olen päättänyt kirjoittaa tätä blogia myös englanniksi!

Tämä tarkoittaa että ensin kirjoitan ajatukseni suomeksi vain koska se on vieläkin äidinkieleni ja ajattelu tuntuu helpommalta, ja sitten englanniksi jotta ulkomaalaiset ystäväni voivat myös lueskella oi niin hauskoja tarinoitani. Mutta kyllä, kuulostan niin paljon hauskemmalta suomeksi, muhaha!

That's basically the idea except languages are other way round..!  

Eläintieteitä ja sosiaalisia kanssakäymisiä

Otsikkoon viittaavat asiat hipovat toisiaan väljästi, mutta ovat nyt ainakin hetkellisesti pinnalla elämässäni.

Aloitan perheestä.

Jos saisi verrata perhekulttuuriin täällä italiassa, meidän perhe ei ole koskaan ollut valtavan läheinen; ainakaan viime vuosina, kun me lapset (minä ja pikkusiskoni) olemme aikuistuneet, on poikakaveria ja lähdetään opiskelemaan, mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää. Jutellaan kaikesta kun tavataan ja tehdään juttuja yhdessä perheenä tai vain kaksisteen, mutta meillä on meidän omalla tavalla rakastava ja lämmin suomalainen perhe.

Kuten kansallisuuteen kuuluu emme ripottele "hempeily" sanoja joka lauseeseen vaan kerromme välittävämme toisistamme teoilla ja tarkoitamme ihan jokaista sanaa, ei niinkään itse sanoilla lauseessa ole yhtä suurta merkitystä.

Se, että olen asunut nyt melkein vuoden ulkomailla, paria lomaa lukuunottamatta, on parantanut itseni ja muun perheeni suhdetta. Voisi kuvitella, että kun ei näe toista livenä seisomassa olohuoneessa melkein joka päivä, vaan täytyy turvautua viestittelyyn WhatsApp:n kautta, soittamiseen puhelimella tai Skypellä, tekisivät suhteesta vaikeamman ja puhuminen kuten ennen olisi kömpelöä...

Onneksi voin sanoa kuvitelmien olevan täyttä huuhaata! 

Rakastan mun perhettä!

Kuvassa siskoni, minä ja äitini, isäni puuttuu

****

Olen alkanut nyt etsimään tietoa ja lukemaan opinnoista eläintieteilijänä. Eläintieteitä voi opiskella Suomessa vain Oulun yliopistossa (josta voi lähteä vaihtoon!). Vaikka olen kenttäihmisiä eikä keskittymiskykyni riitä täysin koulun penkille ja koulutus olisi ylipostistossa, niin koulutukseen kuuluu myös paljon kenttätyöskentelyä.

Muutenkin vaikka löytäisinkin seuraavan puolenvuoden aikana jonkun kiinnostavamman alan, niin Oulu kaupunkina on hyvin kiehtova ja mahdollisuuksia työllistymiselle on paljon! Hyvä on, rakas ystäväni asuu Oulussa miehensä kanssa ja se voi vaikuttaa mielipiteeseeni jonkin verran... ;)

Tällästä tällä kertaa!

Rakastakaa lähimmäisiänne!

Love, Salla! 

Ciao bella! Mitä??

Niin että hei hei... Suomeksi käännettynähän otsikkohan tarkoittaa "hei kaunis".

Ja täällä sitä viljellään joka vuorokauden aikaan ihan jokaiselle!

Siis ihan oikeasti oli kello sitte mitä tahansa..

Yllä oleva kuva on otettu tänä aamuna kello 9 kun iäkäs palosammuttimien tarkastaja oli herättänyt minut oveen koputuksellaan. Lähtiessään sanoi pariinkin otteeseen "ciao bella", siinä hetkessä oli todella hehkeä olo....

Itsekin olen sitä oppinut käyttämään myös jonkin verran, mutta vain lapsille jotka tunnen ja hoitokodin asukkaille.

Itse saan kuulla tätä lausetta melkein joka aamu hoitokodin siivoojilta, mihinkä alan jo tottua, vaikka joka kerta tunnen oloni hieman vaivautuneeksi. Tiedä sitten onko se se suomalaisuus vai mikä, joka saa oloni vaivautuneeksi joka kerta kun tervehditään "italialaisittain"...

Tiedostan, että olen kaunis nuori nainen (No haloo, niin on kaikki muutkin tytöt ja naiset tässä maailmassa!!), mutta en vain nauti siitä paljon, kun sanotaan koko ajan kivoja asioita päin naamaa mun ulkonäöstä.

Nyt kun sen sanoo näin ääneen, kuulostan ihan kajahtaneelta ?

En siis missään nimessä koe sitä ongelmana, jos joku haluaa sanoa mulle jotakin kivaa minun ulkonäöstäni ja otan kaiken kiitollisena ja hiukan vaivaantuneena vastaan.

Italiassa ollessa olen vain huomannut, että toisten ulkonäön ja saavutusten kehuminen ja pinnalle tuonti kuuluu itse kulttuuriin ja kieleen, kun taas suomessa kehujen ripotteleminen normaaliin lauseisiin tuntuu jokseenkin töksähtelevältä. Tästä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin (ehkä joku on sen jo tehnyt puolestani?), mutta sää täällä on vieläkin helteen puolella (yölläkin) ja tietokoneeni huutaa jo nyt hallelujaa, joten yritän tiivistää ajatukseni muutamaan kätevään ja pitkään lauseeseen.

Suomen kieli on kuulemma yksi vaikeimpia kieliä oppia ja sillä onkin hyvin rikas sanavarasto; muun muassa synonyymejä sanalle tyhmä on ainakin 10 kun taas italiassa niitä löytyy 3 sanakirja.org:n mukaan, mutta suomenkielen kulttuuri on hyvin käytännöllinen. Tietenkin juttelemme ja juoruamme kuten kuka tahansa muunmaalainenkin, mutta vaikka itse koen olevani kova puhumaan, niin koen myös hiljaisuuden kaveriporukassa mukavaksi hetkeksi. Toisin sanottuna puhun silloin kun itsellä on jotakin sanottavaa, en puhu vain puhumisen vuoksi tai hiljaisuuden täyttämiseksi.

Italialaisilla asia tuntuu olevan toisin. En koe asiaa huonona ja täällä ihmisiä onkin hauska katsella ja kuunnella, kun kädet heiluvat minne sattuu, kroppa vääntyy jos jonkinlaiseen asentoon ja desibelit nousevat kattoon kun kaikki yrittävät puhua saman aikaisesti! Joskus kuitenkin aivoni kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa ihmisten keskellä ilman, että täytyy olla kuulolla tai keskustella kanssaihmisten kanssa. Mutta maassa maan tavalla!

Italian kieli alkaa kuitenkin jo taipua aika hyvin suussa ja tätä reissua on jäljellä enää 26 päivää, että täytyy ottaa kaikki ilot ja surut irti ennen kuin on liian myöhäistä!

Nyt kuitenkin Ciao belle e belli!

Caldo...troppo caldo!

Kuten otsikko italiaksi viittaakin, täällä on kuuma!

Taitaa olla toista viikkoa menossa pian tämä jumalaton lämpöaalto kera kosteuden joka on vallannut meidän laaksomme.

Ja jos italialaiset valittavat liiallisesta kuumuudesta, voivat he vain kuvitella minkälaista se on pohjolan asukkaalle.

Kyllähän meillä Suomessa niitä lämpöaaltoja myös tulee, tiedätte varmasti, mutta siellä kokonaisuudessaan nämä tuskastuttavat melkein +30 astetta hipovat lämpötilat vaihtuvat viileämpiin tuuliin parin viikon kuluessa, jos olemme niin onnekkaita, että kuumuuta riittää sinne asti, sekä se, että yöllä saamme hyvät yöunet ilman viilenemisen ansiosta, vaikka se aurinko ei kauaksi katoakkaan.

Täällä sen sijaan (huomatkaa vielä, että kirjoitan kuumuudesta pohjois italiasta käsin) lämpöä on päivän mittaan kertynyt mittariin yli +30 astetta, joskus reippaastikkin ja yöllä lämpöä reippaasti yli parinkymmenen ja vaikka se aurinko näillä pituuspiireillä vajoaakin kauaksi, joten kun soppaan lisätään vielä korkeampi ilmankosteus kuin pohjolassa saadaan aikaiseksi punaisena puuskuttava ja hikoileva suomalainen nainen.

Kylmä suihku neljä ketaa päivässä ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä idealta kuin täällä eikä sieltä haluaisi lähteä pois.

Hyvä puoli tässä on se, että ei ole koskaan tarvinnut käydä vain pari kertaa päivässä kusella vaikka juo 2 litraa vettä päivässä + ruoka...

Olisi pääkopan perukoilla muutama muukin asia josta haluaisin jakaa mahtavan mielipiteeni, mutta tällä hetkellä aivot on sulaa vahaa kallon sisällä eikä niistä ole paljoakaan hyötyä asioiden avaamisessa, joten palaan asiaan kun on aivojen hyötykäyttö on taas mahdollista.

Siihen asti, Ciao!