45 days left to America!

ja vain 111 päivää Italiaan.. Amerikka ei jännitä mua yhtään vaikka istun lentokoneessa koko päivän.. lennän siis Helsingistä Köpikseen ja sieltä Washington D.C.n. Mutta se Italia! Lento on lyhyt ja Euroopan sisällä, mutta välillä jänskättää niin kamalasti kun asun siellä kuitenkin puolivuotta putkeen.
Joo siis oon päättäny että en tuu välis Suomeen olleskaan :D Sit oon vähä puhunu että jos löytäisin perheen suoraan nykyisestä perheestä, niin en silloinkaan lentäisi Suomeen.. mutta toisalta jos ihan oikeesti en nää ketään Suomesta puoleen vuoteen, niin ehkä voisin tulla viikon tai kahden lomalle Suomeen perheiden välissä :) Saanhan kuitenkin "palkkaa" eli taskurahaa mun työstäni siellä ja jos en nyt ihan hirveesti ala tuhlailee nii kyllä mulla ny varaa pitäis olla lentää kotiin ja takaani Maaliskuussa!

Voi kamala.. nyt kun tästä kirjoottelee ajatuksia ja suunnitelmia ylös niin alan olla taas niin innoissani että 111 päivää tuntuu aivan liian pitkältä ajalta!! Tiedän olevani hiukan romanttinen ihminen, mutta haaveilu on ihanaa varsinki kun unohdan usein mitä oon haaveillu niin en pety kun juuri se haave ei toteudu, vaan se on se tunne mun sisällä mikä ratkaisee <3

Tällä hetkellä kuitenkin yksi asia on sellainen mitä en osaa päättää.. Sitten kun jourun vaihtamaan perhettä, niin etsisinkö uuden perheen Italiasta vai menisinkö kesäksi Irlantiin? Voi Irlanti, mun sydämmeni kuuluu sinne ja yksinkertaisesti se maa varasti mun sydämmen kun vierailin siellä pari vuotta sitten, mutta jos (ja kun) opin Italiaa, niin kuinka turhaa olisi lähteä pois Italiasta kun voisi jäärä etelämmäksi ja opiskella lisää rakkaudenkieltä ja nauttia ihanan lämpimästä Italiasta kesällä! Voi apua... Ja joo joku voi ehdottaa että "mene sitten syksyllä Irlantiin" ja se on hyvä idea viettää seuraava vuosi Irlannissa nauttien Irlannin vuodeajoista, mutta sitten mulla oli Kreikasta perhe varalla.. toisaalta jos saan viettää kesän lämpimässä Italiassa niin voisi mennä vuodeksi ihanaan Irlantiin <3

Mutta voiko sitä ihminen elää vuoden tai kaksi toisella perheessä hoitaen lapsia, ilmaisilla aterioilla ja asunnolla ja bensalla saaden palkkana kuukaudessa parisataa euroa taskurahana omiin menoihin? Mut on jotenkin opetettu että ihminen käy "oikeissa töissä". Mutta kyllä sitä kai pärjää ja on ihan ok pari vuotta.. todella mahtava tilaisuus mulle nyt tutustua maailmaan ja kulttuureihin ja oon aivan innoissani tästä vaikkä välillä jänskättääkin <3

Hyvää toukokuun jatkoa, love Salla! <3